Lupasin loppu keväästä blogissa että avaisin vähän perheemme hankalaa tilannetta kotimme suhteen. Väliaikaisen vuokrakotimme sisällä huomattiin olevan sisäilmaongelmia ja suurin osa perheestämme kärsi jatkuvasta päänsärystä, kurkkukivusta ja yskästä. En äitinä todellakaan halua että lapset joutuu kärsimään, joten aloimme etsimään pikaisesti uutta kotia. Olemme kierrelleet jo pari vuotta ympäri Suomea katsellen hirsitaloja mutta sitä oikeaa ei vain ole tullut vastaan vaikka moni olikin ihan hyviä vaihtoehtoja mutta niistä puuttui se tunne ”tämä se on”!
Haaveilemamme hirsikotimme löytyi yhtäkkiä hiljaisesta myynnistä viereisestä pitäjästä, paikkakunnalta minne emme ikinä olisi uskoneet muuttavamme. Kävimme pääsiäisenä katsomassa taloa ja se oli juuri sellainen mitä olemme etsineet isoine tupineen ja navetta rakennuksineen, aittaa unohtamatta.
Asiat loksahtelivat vihdoin kohdilleen nopealla aikataululla ja sovimme myyjien kanssa että muuttaisimme kesäkuussa alkuun vuokralle. Tällöin voisimme katsoa rauhassa onhan talo sellainen missä voimme asua ja terveysongelmat väistyisivät.
Kaikki tuntui jotenkin liian hyvältä ollakseen totta ja niinhän siinä lopulta kävikin että matto vedettiin jalkojemme alta. Juuri ennen virallisten soppareiden allekirjoittamisesta saimme tekstiviestin myyjältä etteivät haluakkaan luopua maalaistalostaan..
Päädyttiin hyvin ikävään tilanteeseen koska vuokrakotimme vuokrasopimus oli irtisanottu ja meillä oli kolme viikkoa aikaa muuttaa pois eikä meillä ollut tiedossa uutta kotia. Paniikki ja stressi iski mitä ihmettä teemme ettei perheemme joudu jäämään kodittomaksi. Suurperheemme kun ei mahdu pieneen kaksioon ja täällä seudulla kun ei isoja asuntoja ole vuokralla kovinkaan usein..
Muuttopäivä lähestyy!
Päivät tuntui kuluvan ihan hirveää vauhtia ja muuttopäivä lähestyi, olimme todella ikävässä tilanteessa kunnes päätimme käydä katsomassa yhtä hirsitaloa joka oli vanha koulu. Pitkään pohdin olisinko valmis luopumaan vanhasta maatalo haaveesta jonka pihasta löytyisi navetta, koska olimme samaa mieltä miehen kanssa siitä ettemme haluaisi ostaa vanhaa koulua kodiksemme meidän perheelle.
Saavuimme kumminkin talon pihaan ja heti ovesta sisään astuessa tunsin olevani kotona ja tätä tunnetta ihmettelin suuresti koska emmehän halunneet muuttaa kouluun. Ihastelin pieniä vanhoja yksityiskohtia mitä talo oli täynnä ja tunnelma oli niin lämmin. Jännitin koko käynnin ajan minkälainen fiilis paikasta jäi miehelle kun tiesin hänen mielipiteensä vanhojen koulujen suhteen.
Näitä kauniita pieniä yksityiskohtia en voinut olla ihastelematta..
...nämä tuo ihanan tunnelman, eikös vain?
Käynnin jälkeen istuimme autoon, katsoimme toisiamme ja todettiin että tämä se on!
Niin jätimme tarjouksen ja jännitettiin miten saadaan kaikki järjestymään niin lyhyessä ajassa. Mutta jollain ihmeen kaupalla kauppakirjat kirjoitettiin muuttopäivänä!
Täällä uudessa kodissa on paljon kaikkea ihanaa, odotan innolla että pääsen pihaa laittamaan!
Loppu hyvin, kaikki hyvin..
Ja näin jälkikäteen kun stressi on alkanut helpottamaan olen ajatellut että ehkä tällä kaikella oli tarkoituksensa. Vaikka siinä kohtaa kun epätoivo iski ja olin ihan varma että asuisimme perheemme kanssa kohta teltassa, alkoivatkin asiat loksahtelemaan kohdilleen ja meillä on VIHDOIN unelma koti! Paikka joka tuntuu kodilta, täällä Pohjois-Pohjanmaalla metsän laidalla.
Ihanaa kesän alkua kaikille!
P.S Meidän perheen päivittäistä elämää voit seurata Instagramin puolella!
-Emilia